Karin loki

Kaoottinen olo. Radiosta virtaa koko ajan Kauhajoen ammuskelu.
Miten jonkun ego ja elämänpelko voi olla noin paljon isompi kuin hänen älynsä? Miten todellisuudentaju ja kyky empatiaan voi olla noin pahoin hukassa? Epätoivoisen ihmisen viimeinen ja varmasti suurin  epäonnistuminen.
Äsken psykiatri kertoi, että kun häpeää joutuu kokemaan liian paljon, katoaa kyky tuntea häpeää. Häpeä tuhoaa ihmisen, tappaa ihmisyyden. [...]

Oli taas joitakin päiviä sitten ( 9.9.). Hänen syntymästään on kulunut 82 vuotta. Kaksi hänen nuorempaa veljeään – Erkko ja Esa – elää vielä. Juttelin heidän kanssaan puhelimessa kevättalvella äitini 80 – vuotisjuhlien tiimoilta.
Joitakin vuosia isäni kuoleman jälkeen kirjoitin hänen inspiroimanaan runon. Se on tässä:
Pitkään kellastuivat elämäsi lehdet.
Entä minä, joko sateet ovat alkaneet?

Kuvassa vanhempani joulukuussa 1949. Äitini oli tuolloin 21- ja isäni 23 – vuotias. Avioliitto kesti klassiset 18 vuotta.
Isälleni ero merkitsi lopun alkua. Hän ryhtyi kokopäiväiseksi juopoksi. Näin hänet viimeisen kerran syksyllä 1970. Isäni jatkoi kipeää taivaltaan vielä 10 vuotta. Kuollessaan hän oli 54 – vuotias.
Äitini täytti viime helmikuussa 80 vuotta. Hän asuu ja elää itsenäisesti, [...]

Jokelan murhaajasta puhuttaessa muistetaan aina aseet ja netti. Minua sen sijaan kiinnostaisi Pentti Linkolan kommentti tapahtuneeseen.

Uskomattoman pelottavaa, siitä saimme näytteen eilen Jokelassa.  Mitä voi tehdä, kun narsismi ja elämänpelko kasvavat kunnes ne jättävät varjoonsa kaiken?
Toisin kuin tekijä haluaa väittää, tämä ei ole terroriteko tai poliittinen akti. Tämä on surkea onnettomuus. Sairastuneen mielen aikaansaama murheellinen  tapahtuma.

Edellisessä jutussani mainitsemani pommitus tapahtui Elisenvaarassa . Pommituksesta ilmestyy syyskuussa 2008 kirja Vaiettu Elisenvaaran pommitus
Nyt hiukan nolottaa, kun en nimeä tunnistanut äitini siitä kerrottua. Mutta toden totta, meillä kotona siitä ei liikoja puhuttu.
Nyt tunnistan erään keskustelun, joka aikanaan jäi minulle mysteeriksi. Isäni voihki lapsia täynnä olleen junan pommittamista sodan aikana. Mutta minulla ei ollut [...]

Joitakin aikoja sitten kirjoitin isästäni, Vaito Kaijanahosta. Isäni ei oikeastaan koskaan puhunut sodasta. Joskus hän kertoi pitkäksi venähtäneestä varusmiesajastaan. Sen toki tiesin, ettei hän ehtinyt varsinaisesti rintamalle, kun sota päättyi.
Asia tuli puheeksi äitini kanssa pari viikkoa sitten. Hän kertoi, että vähältä se piti.
Isä oli junassa matkalla rintamalle. Junan kulku kuitenkin katkesi ilmapommitukseen asemalla, jonka nimen [...]

On se jännä, miten hyvä uutinen ei ole hyvä uutinen ellei se ole riittävän hyvä. Tai sitten se, miten paljon energiaa käytetään siihen, ettei kukaan vain erehtyisi kuvittelemaan liikoja itsestään.
Hyvää tarkoittavat pahanilmanlinnut.

Reko Lundan on kuollut.
Minulle tieto hänen sairaudestaan tuli Hesarin jutun kautta. Olin järkyttynyt. Ja nyt ehkä kaksin verroin.
Menetys on suuri – paitsi hänen läheisilleen – myös suomalaiselle teatterille.
Harri Tavinenkin on kuollut.
Harri oli Teatteri Eurooppa neljän vakiohenkiökuntaa vuosien ajan. Viimeksi menneenä kesänä hän oli mukana Hietamalla Teatteri Yhteisen sävelen Reppu ja reissumies – näytelmässä. Harrin [...]