Nyt hiukan nolottaa, kun en nimeä tunnistanut äitini siitä kerrottua. Mutta toden totta, meillä kotona siitä ei liikoja puhuttu.

Nyt tunnistan erään keskustelun, joka aikanaan jäi minulle mysteeriksi. Isäni voihki lapsia täynnä olleen junan pommittamista sodan aikana. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että hän oli itse paikalla.

Elisenvaara nousi esiin mielenkiintoisella tavalla viime perjantaina. Olin katsomassa Kansallisteatterissa erinomaista Viimeinen juna länteen – esitystä. Siinä Elisenvaaran pommituksella on varsin ratkaiseva rooli. Palaan esitykseen tarkemmin, kunhan saan Helsinkiin unohtuneen käsiohjelman takaisin.