Gabriella Ferri tuli elämääni joskus 70 – 80 – lukujen vaihteessa. Se oli televisio-ohjelma, jonka nimi muistaakseni oli Mazzabubú. Tämä vaalea, vahva- ja joustavaääninen, ankarasti eläytyvä laulaja tyrmäsi minut kerralla. Aluksi en ollut varma pelleilikö hän, sillä hänen heittäytymisensä oli niin ankaraa, että se hipoi jäyhän pohjolan pojan kokemusmaailmassa huvittavaa. Mutta yhtäkaikki se oli vaikuttavaa, rosoista, välillä suorastaan pateettista. Ainutlaatuista.

Ostin aika pian tuon ohjelman jälkeen hänen levynsä, olikohan senkin nimi Mazzabubú. Ja pari vuotta myöhemmin sain vielä pari levyä lisää. Mutta muutot aikojen kuluessa syöksivät vinyylisoittimeni jonnekin kadotuksen kitaan ja monen monta vuotta minulla on ollut vain minidiskille tallennettuna jokunen kappale noilta levyiltä. Eikä minulla ole itselläni edes minidisksoitinta. Eli vuosien mittaan on Gabriellaa ehtinyt olla ikävä.

Tämän neljännesvuosisadan aikana, jona olen Gabriellan musiikkia rakastanut, itse henkilö – Gabriella Ferri – on jäänyt minulle kohtalaisen vieraaksi. Hän ei ole koskaan ollut tähti eikä julkkis muualla kuin latinalaisessa maailmassa. Se käy selväksi, kun hänestä etsii tietoja. Niitä löytyy lähinnä italiaksi ja espanjaksi. Ensimmäinen löytämäni tieto hänestä oli venezuelalainen keskusteluryhmäviesti hänen kuolemastaan.

Gabriella kuoli sunnuntaina huhtikuun 3. 2004. Hän oli syntynyt vuonna 1942. Eli hän oli kuollessaan 62 vuotias. Hänen uransa paras aika sijoittui 70 – luvulle. 90 – luku oli lähes kokonaan hiljaiseloa. Mutta vuosituhannen vaihteessa Gabriella palasi, teki uusia levyjä, televisiokeikkoja ja San Remon festivaaleilla duetoi Stevie Wonderin kanssa vuonna 2002.

Gabriella Ferri oli musiikkisukua. Hänen isänsä, Vittorio Ferri, on monen Gabriellan kappaleen säveltäjä. Ja serkkunsa Luisa Ferrin kanssa hän julkaisi yhteisen levyn. Suomessa tunnetuin Vittorio ja Gabriella Ferrin kappale on Ti Regalo Gli Occhi Miei eli Sulle silmäni annan. Hänen ominta ohjelmistoaan olivat kuitenkin Rooman ja Napolin laulut.