Karin loki

Tämä kirjoitus syntyi alun perin Antti-Juhani Kaijanahon blogin kommenttilaatikossa. Päätin kuitenkin tuoda sen omaan blogiini, koska siitä tuli aika pitkä ja se kommentoi vain osin Antti-Juhanin kirjoitusta.

1. Keskustelu potilasturvallisuudesta työtaistelutilanteessa on tarpeetonta. Siitä on olemassa selkeät määräykset. Potilasturvallisuudesta vastaavat kunnat, kuntayhtymät ja viime kädessä valtio.
2. Nyt kysymyksessä oleva laki ei potilasturvallisuutta takaa, päinvastoin se vaikeuttaa käsillä olevan työriidan sovittelua, todennäköisesti pitkittää mahdollista työtaistelua ja siten heikentää potilasturvallisuutta pitkäksi aikaa.
3. Valtio on tosiasiallisesti osapuoli tässä työriidassa, koska juuri valtio sanelee ne rajat, jonka puitteissa kunnallinen työmarkkinalaitos voi neuvotella. On hyvin arveluttavaa, että valtio puuttuu sääntöihin antaakseen neuvotteluedun edustajalleen.
4. En minä halua, että kenenkään henki tai terveys vaarantuu tämän työriidan vuoksi. Päinvastoin, minulla on läheisiä ihmisiä, joiden hyvinvointia mahdollinen työtaistelu uhkaa välittömästi. Minä vastustan kuitenkin sitä, että valtio – sen sijaan, että vastaisi selkeästi säädetystä velvoitteestaan – ryhtyy pelaamaan sillä. Toimillaan valtio luo tilanteen, joka saa kamreerit hykertelemään. Työtaistelutilanteessa palvelutaso ja kustannukset ovat sopivalla tasolla ja säästöjä syntyy. Ihan kiva neuvotteluasema, mutta ei lupaa hyvää sairaille.
5. Mitä tulee itse palkkakiistaan, se ainakin osaksi johtuu julkisen sektorin vastaisesta ideologiasta. Oletus ”aliresursointi == tehokkuus” on väärä. Ei yhteiskunnassakaan voi loputtomasti tehdä mielivaltaisia toimenpiteitä; Virheet kostautuvat ja lyhytnäköinen kikkailu käy pitkän päälle todella kalliiksi. Näiden virheiden äärellä olemme juuri nyt ja Vanhasen hallitus näyttää äheltävän niitä lisää.