Karin loki

Kuvassa vanhempani joulukuussa 1949. Äitini oli tuolloin 21- ja isäni 23 – vuotias. Avioliitto kesti klassiset 18 vuotta.

Isälleni ero merkitsi lopun alkua. Hän ryhtyi kokopäiväiseksi juopoksi. Näin hänet viimeisen kerran syksyllä 1970. Isäni jatkoi kipeää taivaltaan vielä 10 vuotta. Kuollessaan hän oli 54 – vuotias.

Äitini täytti viime helmikuussa 80 vuotta. Hän asuu ja elää itsenäisesti, vaikka monet vaivat häntä kiusaavatkin. Näkö on mennyt, samoin kuulo. Mutta sisu ei.

Katse vakavana tulevaan, päättäväisinä, toivoa täynnä?

Kuu,
loistava polku,
tiu’ut koleassa
helähtää.
Ei kuuluvasti,
ei

valaistu tie
veden pinnassa,
aina perille saakka.

Tämä,
uupuneen varjo
ja kyynelet
kuumasta sydämestä
kilahdellen
karun maan kamaraa ravitsemaan.

Kuu,
loistava polku veden pinnassa
valaistu aina luoksesi saakka.

28.6.2008 -> Sori, editoin tätä hiukan.