Lucy Jordanin balladi

Keve?sti aamuaurinko hiveli Lucy
Jordanin silm?? Valkean
l?hi?n valkeassa
makuuhuoneessa Tuhannesta

rakastajasta peittonsa k?tk?iss?
unelmoi kunnes oranssiksi
maailma k?y ja huone
py?ri py?ri py?ri

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Puhelin soi soi soi hiljaa
isin syliss? hyr?ili
unilaulun suloisia
s?keit? kuin silloin joskus Mies

poissa t?iss? koulussa
lapset poissa p?iv?n
t?ytt?? niin monin tavoin
voisi Siivota

kotia hoitaa tuntikausia
kukkia alasti juosta lakkaamatta
kirkua h?m?rill? kujasilla
alasti kirkua

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Hell?sti katolla Lucy
Jordanin silmill? leikki
ilta-aurinko h?n katsoi alas ja
naurun hy?kyaalto romahti

h?nen p??lleen Suuri valkoinen
auto hymyilev? kaunis mies Lucy
tarttui ojennettuun k?teen
niiasi syv??n

37 vuotta ja hirve?
ajatus Koskaan l?mmin kes?tuuli ei
hiuksiani hyv?ilisi matkalla
urheiluautossa Pariisiin

Laulun tekij? on Shel Silvertein. Teksti? lukiessani mieleeni tuli Lucyn kohtalotoveri Aksenti Ivanovits Popristsin eli Gogolin Mielipuoli. Aksentin el?m? oli saavuttanut pisteen, jossa vain koirat puhuivat h?nelle, Lucy? kohtasi pettymyksens? el?m??n katolla, suurella n?ytt?m?ll? suuren yleis?n edess?. Siin? miss? Lucyn noutaa hymyilev? kaunis mies suurella valkoisella autolla Aksenti oivaltaa, ett? t?m? kaikki on harhaa ja h?n on todellisuudessa Espanjan kuningas.

K??nn?kseni Lucyn balladista on karkea luonnos enk? ole yritt?nytk??n saattaa sit? muotoon, joka sopisi s?vellykseen. Teksti on jostakin syyst? py?rinyt mieless?ni jonkin aikaa ja askartelin sen sunnuntai-iltap?iv?n ratokseni t?nne.

Vuoriston kaunotar

T?m? on l?hes vuosi sitten kirjoitettu luonnos, joka on aikanaan
j??nyt saattamatta valmiiksi.

K?vin lauantaina (05.04. 2008) Kuopiossa teatterissa. N?ytelm? oli Martin McDonagh‘n Vuoriston kaunotar. Esitys oli Kuopion kaupunginteatterin Studiossa.

McDonaugh’n teksti on ankara ja koruton kuvaus ?idin ja tytt?ren v?lisest? riippuvuudesta. En tied?, olisiko siin? my?s ripaus? Englannin ja Irlannin suhteesta.

Maureen Nolan on nelikymppinen nainen, joka el?? ?itins? Meg Nolanin kanssa jossakin Irlannin syrj?seudulla. Maureen on nuorena l?htenyt kotoaan Englantiin, mutta siit? ei ole hyv?? seurannut. Meg on lopulta hakenut tytt?rens? takaisin kotiin englantilaisesta mielisairaalasta. Hoitojakso on ollut lyhyt, mutta seurauksiltaan raskas. Meg on sitonut Maureenin yksityiseksi piiakseen. Nyt, kun Meg on vanha ja Maureen keski-ik?inen, naiset vihaavat toisiaan. Meg pit?? tiukasti kiinni ja Maureen vain toivoo ?itins? pikaista kuolemaa.

2.2.09

Teksti ja my?s sen n?ytt?m?llepano toi el?v?sti mieleen 60 – luvun irlantilaisen realismin. Kaikki on kovin ahdistavaa, ymp?rist? hyvin k?yh? ja masentava. Nykyaika ja nykypaikka ovat jotakin, mist? pit?? vain p??st? pois. Pakeneminen on ainoa toivo. Useimmat pakenevat Englantiin, Liverpoolin kaltaisiin paikkoihin, toiset valtameren taa.

Jollakin tapaa t?m? maailma muistuttaa kovin paljon my?s 50 -60 – 70 – lukujen suomalaista maaseutua, josta paettiin kuka minnekin.

Kuten n?ytelm?n nimikin sanoo, siin? on kyse naisista maailman – ja el?m?n – laidalla. N?ytelm?n p??henkil?t ovat naisia ilman miest?.? Molemma heist? ovat jo siviilis??tyyns? n?hden vanhoja: ?iti l?hentelee seitsem??kymment? tyt?r neliss?kymmeniss?. T?ss? maailmassa nainen ilman miest? on tuomittu kurjuuteen ja n?yryytt?v??n yksin?isyyteen.

Naisten v?lill? on tuskallinen riippuvuus ja suhde on kaikin puolin kipe?. Nuorempi nainen kokee olevansa vanhemman vankina ja pakotettu t?st? huolehtimaan.? Huolehtimisvelvoite puolestaan poistaa naisen avioliittomarkkinoilta ja siten vie h?nelt? toivon paremmasta el?m?st?.

Vuoriston kaunotar on rakennettu siten, ett? l?hes koko n?ytelm?n ajan katsoja n?kee n?ytt?m?ll? vanhan ?idin, joka on vanginnut tytt?rens? itse??n hoitamaan ja joka parhaansa mukaan sabotoi tytt?rens? pyrkimyksi? l?yt?? mies. Lopussa kuitenkin kaikki k??ntyy yl?salaisin. Mik??n ei olekaan sit?, milt? n?ytt??. Uhri ja piinaaja vaihtavat paikkaa.

Kuopion kaupunginteatterin esityksest? en hirve?sti uskalla en?? n?in pitk?n ajan j?lkeen sanoa. Esitys toimi, vaikka kielt?m?tt? minua vaivasivat nuo aiemmin mainitsemani irlantilaisdraaman maneerit.

Muuten Kuusan kanavateatteri esitt?? Vuoriston kaunotarta kuluvan helmikuun ajan. Ohjaaja on mm. Teatterikoneesta tuttu Minna Tuomanen.

Kun pelko peitt?? tulevaisuuden

Kaoottinen olo. Radiosta virtaa koko ajan Kauhajoen ammuskelu.

Miten jonkun ego ja el?m?npelko voi olla noin paljon isompi kuin h?nen ?lyns?? Miten todellisuudentaju ja kyky empatiaan voi olla noin pahoin hukassa? Ep?toivoisen ihmisen viimeinen ja varmasti suurin? ep?onnistuminen.

?sken psykiatri kertoi, ett? kun h?pe?? joutuu kokemaan liian paljon, katoaa kyky tuntea h?pe??. H?pe? tuhoaa ihmisen, tappaa ihmisyyden. Terveisi? vain kilpailufanaatikoille.

Palautetaan Toivo alennustilastaan helppoheikkien sumutusverhona siksi mik? se kuuluu olla: Voimaksi, jonka avulla niin nykyiset kuin tulevatkin vaikeudet voitetaan, pelot sel?tet??n sek? luottamukseksi mielekk??seen tulevaisuuteen.

Is?ni syntym?p?iv?

Oli taas joitakin p?ivi? sitten ( 9.9.). H?nen syntym?st??n on kulunut 82 vuotta. Kaksi h?nen nuorempaa velje??n – Erkko ja Esa – el?? viel?. Juttelin heid?n kanssaan puhelimessa kev?ttalvella ?itini 80 – vuotisjuhlien tiimoilta.

Joitakin vuosia is?ni kuoleman j?lkeen kirjoitin h?nen inspiroimanaan runon. Se on t?ss?:

Pitk??n kellastuivat el?m?si lehdet.

Ent? min?, joko sateet ovat alkaneet?

Viulunsoittaja Lautsiassa

Ohjaaja Jukka Saarman

Musiikin ohjaus Elina Lampainen

Koreografia Marjo Nikkil?

Tuotanto Lautsian kartanoteatteri ry

Orkesteri

Piano Katariina Kuusela

Viulu Krista Rosenberg

Klarinetti ja huilu Anna Niemi

Roolijako

Tevje Erkki Virtanen

Golde Kristiina Lauttia

Tzeitel Maria M?ki-Uuro

Hodel Elina Lampainen

Chava Henna Turunen

Jente Helj? Arvola/Eila Meht?l?inen

Motel Kamzoil Pekka Verho

Perchik Timi Pitk?nen

Lazar Wolf Arto Salminen

Rabbi Aimo S?rkij?rvi

Mendel Veikko Pulli

Iso?iti Tzeitel Eila Meht?l?inen

Frume-Sarah Petra Liekso-Lappalainen

Konstaapeli Kristian Nordenswan

Fedka Veikko Pulli

Viulunsoittaja Marion Arvola

Viulunsoittaja katolla on monella tavalla houkutteleva n?ytelm?. Se on koskettava. Se on hauska. Se on traaginen. Siin? on hyv? musiikki. Ja se on harrastajaryhm?nkin esitett?viss?.

Hetki ennen esityksen alkua
Hetki ennen esityksen alkua

Nimens? musikaali on saanut keskeisest? metaforastaan. Viulunsoittaja katolla on tarina ihmisist? – yhteis?st? – kuilun partaalla. He eiv?t aina ymm?rr? olevansa siell?, mutta yht?kaikki he voivat koska tahansa livet?. Arvaamattomassa maailmassa tarvitaan toisia ihmisi?, yhteis?? perinteineen ja s??nt?ineen sek? uskoa. Muuten ei voi el??.

Viulunsoittaja katolla on tarina maitomies Tevjen perheest? sek?? Anatevkan kyl?st?. N?ytelm?n ensimm?isess? puoliskossa kyl? el?? niin kuin on el?nyt i?t ja ajat. Suhteellien rauha vallitsee niin kotona, kyl?ss? kuin v?est?ryhmienkin kesken. Tosin uhkaavat pilvet alkavat jo kerty? kyl?l?isten taivaalle. Ja et?inen jyrin? muistuttaa rauhan hauraudesta. Mutta niin on aina ollut ja Jumalan valittu kansa on
ennenkin l?yt?nyt tiens? rauhallisempiin aikoihin.

Esityksen nuorimpia taiteilijoita
Esityksen nuorimpia taiteilijoita

Toinen puolisko n?ytt?? uudenlaisen maailman. Vakavat ristiriidat tunkeutuvat Tevjenkin perheeseen. Vastaan tulee ongelmia, jotka vaativat aina enemm?n rajojen venytt?mist?. Kunnes se ei en?? k?y p?ins?. Samaan aikaan my?s kyl?n ulkopuolinen maailma kuohuu ja Anatevka joutuu keskelle etnisen puhdistuksen myllerryst?.

Esitys

N?in hauholaisten viimeisen esityksen 22. hein?kuuta. “Sali” oli t?ynn?? ja saimme nauttia kes?n ainoasta hellejaksosta.?N?ytt?m?n taustalla kimalteli uskomattoman sininen j?rvi ja keskikes? oli muutenkin kukkeimmillaan.

Ensimm?isen? noteerasin luonnollisesti n?ytt?m?n. Hyvin avoin, Tevjen talo oikeassa laidassa. Keskell? n?ytt?m?? kaksi komeaa koivua. Toisen oksaan oli ripustettu keinu. Tevjen taloa lukuunottamatta sis??ntuloreitit ovat pitki? ja ne tulivat joko katsomon takaa tai
Tevjen talon jatkeena olevan rakennuksen takaa. V?h?nlaisesti valinnan varaa.

Visuaalisen suunnittelun puolelta huomaan, ett? ymp?rist? on joitakin yksityiskohtia lukuunottamatta melko suomalainen ja selv?sti
viulunsoittajan tapahtuma-ajankohtaa nuorempi ja vauraampi. Naisten puvustus oli kaunis, miehet olivat arkisempia. Miesten hiukset ja parrat n?yttiv?t hyvilt? (olivat ne sitten aitoja tai eiv?t).

Ryhm? oli selke?sti pieni, mutta pakolliset tuplaukset onnistuivat hyvin. Eniten ryhm?n pienuus haittasi ven?l?isten joukkoa. Konstaapelin (v??r? k??nn?s – hyi hyi Elstel?!) edustama valtav?est?n uhka j?? pakostakin laimeaksi, kun sill? ei ole riitt?v??, n?kyv?? voimaa.

Musiikki

Viulunsoittaja katolla el?? musiikistaan. Lautsian viulunsoittajassa oli pieni b?ndi: koskettimet, viulu, klarinetti sek? huilu. Mutta t?m? kokoonpano oli erinomainen. Viulunsoittajan soundi oli yll?tt?v?n hyv?.

Laulajien taidot sen sijaan vaihtelivat kuten harrastajaryhmiss? usein on tapana. Minusta n?inkin vahvassa draamassa puhdasta ja
kaunista laulamista olennaisempaa on laulun esitt?minen. Laulu on osa draamaa, se on usein jopa roolihenkil?iden keskustelua. Silloin
orjallinen takertuminen musiikin arvoihin on haitallista. No, ei hyv? laulaminen tietenk??n pahasta ole, p?in vastoin. Mutta olennaisempaa on roolihenkil?iden vuorovaikutus, heid?n tunteensa ja pyrkimyksens?.

Tietysti ep?vireisyys tarttuu korvaan, kun sit? ilmenee, mutta jos tilanne toimii ja n?yttelij?t ovat rohkeasti rooleissaan, sen antaa
mielell??n anteeksi. Toisaalta musiikkip??llik?n pit?isi rohkeasti leikata liian vaikea materiaali pois.

Roolit

Golde (Kristiina Lauttia ) ja Tevje ( Erkki Virtanen ) olivat erinomainen pari.? Krissen Golde oli juuri oikealla tavalla karhakka em?nt?, joka k?yt?nn?ss? pit?? perheen pystyss?, kun is?nt? on taipuvainen verkkaiseen pohdiskeluun. Erkki Virtanen oli Tevjen? konstailematon. T?ss? parissa toteutuu karun maailman muovaama kulmikas rakkaus, joka ei lepertele, mutta v?litt?? joka p?iv?.

Tzeitel ( Maria M?ki-Uuro ) ja Motel Kamzoil ( Pekka Verho ) ovat kuin Golde ja Tevje nuorempana painoksena. Tzeitel saa asiat tapahtumaan eik? h?nelt? puutu rohkeutta vedota h?d?n hetkell? is??ns?. H?n ei uhmaa, vaan vetoaa is?n rakkauteen.

Hodel ( Elina Lampainen ) ja Perchik ( Timi Pitk?nen ) ovatkin jo toista maata. Elina Lampainen antaa Hodelille aimo annoksen temperamenttia. N?iden n?yttelij?iden k?siss? Hodelista ja Perchikist? tulee uskottavasti kapinallisia ihmisi?. Ja miten? Elina Lampainen lauloi!

Chava ( Henna Turunen ) on draaman traaginen hahmo. H?n rakastuu ven?l?ismieheen Fedkaan ( Veikko Pulli ).? Avioituminen toisuskoisen kanssa on juutalaiselle kuolemansynti. Tosin musikaaliversiossa amerikkalaiseen tapaan haetaan happy endi? ja sovittamatonkin muuttuu sovitetuksi. Viulunsoittaja perustuu Sholom Aleichemin tarinoihin, jotka julkaistiin vuonna 1894. Niiss? Chavan kohtalo on traagisempi.? H?n ei pysty t?t? solmua avaamaan, vaan p??tyy itsemurhaan. Eli kuten Tevje sanoo:? jotkut asiat eiv?t koskaan muutu.

Edit: Krisse Lauttia oikaisi minua. Itsemurhaa ei Aleichemin Maitomies Tevjen tarinoissa tee Chava vaan Shprintze. Minua on varmaan oikaistu t?ss? asiassa ennekin. Se vain istuisi Chavaan niin hyvin, ett? siit? on vaikea luopua ;-) .

Viulunsoittaja on siit? mielenkiintoinen musikaali, ett? se ei kest? yleis?n mielistely? yht??n. Ja juuri siksi usein harrastajaesitykset
onnistuvat ja ammattilaisten esitykset taidollisesta ylivoimastaan huolimatta eiv?t. Hauhon kes?teatterin esitys oli rehellinen ja
ryhm?ns? n?k?inen. Siksi min? pidin siit?, vaikka yksityiskohdista j?k?t?nkin.

H??kuva

Kuvassa vanhempani joulukuussa 1949. ?itini oli tuolloin 21- ja is?ni 23 – vuotias. Avioliitto kesti klassiset 18 vuotta.

Is?lleni ero merkitsi lopun alkua. H?n ryhtyi kokop?iv?iseksi juopoksi. N?in h?net viimeisen kerran syksyll? 1970. Is?ni jatkoi kipe?? taivaltaan viel? 10 vuotta. Kuollessaan h?n oli 54 – vuotias.

?itini t?ytti viime helmikuussa 80 vuotta. H?n asuu ja el?? itsen?isesti, vaikka monet vaivat h?nt? kiusaavatkin. N?k? on mennyt, samoin kuulo. Mutta sisu ei.

Katse vakavana tulevaan, p??tt?v?isin?, toivoa t?ynn??

Kuu,
loistava polku,
tiu’ut koleassa
hel?ht??.
Ei kuuluvasti,
ei

valaistu tie
veden pinnassa,
aina perille saakka.

T?m?,
uupuneen varjo
ja kyynelet
kuumasta syd?mest?
kumahdellen
karun maan kamaraa ravitsemaan.

Kuu,
loistava polku veden pinnassa
valaistu aina luoksesi saakka.

28.6.2008 -> Sori, editoin t?t? hiukan.